Kestävä kehitys ja kasvihuonekaasuprotokolla

Kestävät liiketoimintatavat ovat yhä tärkeämpiä yrityksille, sillä niistä on tulossa yhä enemmän kilpailuetua ja asiakkaat vaativat nyt yrityksiltä kestävyyttä. Yhä useammat yritykset ovat ymmärtäneet, että kestävä kehitys ei ole vain riskinhallintaa, vaan se avaa uusia mahdollisuuksia tuottaa kannattavaa kilpailuetua sosiaalisilla, ympäristöllisillä ja eettisillä aloilla (1). Pragmaattisen ja tehokkaan kestävän ilmastonsuojelustrategian toteuttamiseksi yritystasolla on eri päästöjen lähteet tunnistettava ja niiden laskemiseen käytettävä tarkkoja menetelmiä. Loppujen lopuksi vain se, mikä voidaan tunnistaa ja mitata määrällisesti, voidaan hallita (2). Yrityksen hiilijalanjälki (CCF) kuvaa yrityksen liiketoiminnasta suoraan tai välillisesti aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen (mukaan lukien CO₂-päästöt) kokonaismäärää. CCF:n kirjaamisen ja laskemisen yhteydessä kerättyjen tietojen perusteella voidaan asettaa yksilölliset kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet kestävälle kehitykselle ja ympäristölle. 

Kasvihuonekaasut, kuten hiilidioksidi (CO₂), metaani (CH4) ja typpioksiduuli (N2O), vaikuttavat eniten ilmastonmuutokseen ja ympäristöön. Yrityksen arvoketjussa tuotetut erilaiset kasvihuonekaasut kirjataan CO2-ekvivalentteina (CO2-e tonneina). Kasvihuonekaasujen ilmastovaikutus tai ilmaston lämpenemispotentiaali CO2-e vaihtelee suuresti. Kemiallisen yhdisteen ilmaston lämpenemispotentiaali mittaa sen suhteellista osuutta kasvihuoneilmiöön eli maapallon ilmakehän keskimääräiseen lämmitysvaikutukseen tietyn ajanjakson aikana. Vaikka metaani pysyy ilmakehässä vain noin kymmenen vuotta, sen lämmittävä vaikutus (sadan vuoden aikana) on 28 kertaa suurempi kuin hiilidioksidin (oleskeluaika 1000 vuotta). Dityppioksidilla (oleskeluaika 120 vuotta) on 273 kertaa vahvempi lämmittävä vaikutus kuin hiilidioksidilla. 

Greenhouse Gas (GHG) Protocol on laajimmin käytetty kansainvälinen kasvihuonekaasulaskennan standardi. Se muodostaa perustan monille muille standardeille, kuten ISO 14064 (kasvihuonekaasujen kirjanpito ja todentaminen), ja se voidaan jäljittää vuoden 1997 Kioton pöytäkirjaan ja sen sopimukseen ilmastonmuutoksen torjuntatoimista ja tavoitteista. Se perustettiin vuonna 1998 World Resources Instituten ja World Business Council for Sustainable Developmentin yhteisestä aloitteesta. GHG-pöytäkirja jakaa kasvihuonekaasupäästöt kolmeen ryhmään (Scope 1-3). Soveltamisala 1 kattaa omat päästöt, kuten yrityksen omistamien ajoneuvojen päästöt. Soveltamisala 2 kattaa ostetun sähkön, höyryn, lämmön ja jäähdytyksen tuotannosta aiheutuvat epäsuorat päästöt. Scope 3 kattaa kaikki muut (raportoivan yrityksen omasta toiminnasta johtuvat) välilliset päästöt, jotka syntyvät raportoivan yrityksen arvoketjussa. Scope 3 -päästöt sisältävät ostettujen tavaroiden ja palveluiden päästöt, työmatkat, jätehuolto, investoinnit, luvat jne. 

GHG-protokollan mukaan kaikki Scope 1- ja Scope 2 -päästöt on otettava huomioon. Scope 3 -päästöjä ei tarvitse ottaa huomioon. Vaikka kirjanpito on valinnaista, ne ovat erittäin tärkeitä kokonaisvaltaisen ja kestävän ilmastonsuojelun kannalta. Mukana olevien toimijoiden ja prosessien suuren määrän vuoksi Scope 3:n kirjanpidosta voi tulla erittäin monimutkaista ja aikaa vievää. Voi olla suositeltavaa ottaa mukaan kestävän kehityksen, ympäristön ja laajuuden asiantuntija. 

Kolmiosainen DIN EN ISO 14064 -standardisarja, joka perustuu GHG-protokollaan, on perusta kasvihuonekaasupäästöjen kirjaamiselle ja tasapainottamiselle kestävän kehityksen alalla (3). Sitä käytetään myös yritysten sertifioinnissa. Sertifiointi ei kuitenkaan ole pakollista, mutta se voi parantaa kilpailukykyä. Standardisarjan tavoitteena on määritellä selkeästi kasvihuonekaasut, auttaa yrityksiä ja organisaatioita vähentämään päästöjä, luoda läpinäkyvyyttä ja käynnistää innovaatioita. ISO 14064:n osa 1 toimii perustana ja standardina kasvihuonekaasulaskennassa yrityksessä tai kestävässä organisaatiossa. Se johtaa yritysten hiilijalanjäljen (CCF) luomiseen ja käsittelee myös toimenpiteitä kasvihuonekaasujen vähentämiseksi. Standardisarjan puitteissa on määriteltävä ns. kvantifiointimenetelmä. Tässä kuvataan, kuinka yksittäiset kasvihuonekaasupäästöt kirjataan, käsitellään ja dokumentoidaan. Standardin osa 2 viittaa projektitasoon ja sitä käytetään siellä kasvihuonekaasujen määrittämiseen, seurantaan, vähentämiseen ja dokumentointiin. Kasvihuonekaasuilmoitusten validointia ja todentamista käsitellään standardin osassa 3. Vaikka laillista sertifiointia ei vaadita, siitä tulisi tulla ekologinen standardi. 

Kirjallisuus 

1 Jätteenkäsittelylogistiikan optimointi tehtaalla - 10 vinkkiä, Linkki (englanniksi) 

2 Opas: Mitä ovat Scope 1-, Scope 2- ja Scope 3 -päästöt, ClimatePartner GmbH, Linkki (englanniksi) 

3 ISO 14064: Kasvihuonekaasujen kirjanpito ja todentaminen, ista SE, Linkki (suomeksi)